In Somnis Veritas

Sain tänä aamuna luettua loppuun kokoelman Jokapäiväinen pornomme (toim. Nikunen, Paasonen, Saarenmaa). Mielenkiintoisia artikkeleita kaikkiaan, erityisesti niistä ensimmäinen eli Harri Kalhan Pehmeä lasku kovaan pornoon. Siinä tuli pornokeskustelun perustat selväksi.

Tarja Laineen artikkeli Pornotähti: oman aikansa sankaritar? puolestaan päättyi mielestäni varsin ongelmallisesti. “…huolimatta siitä, että naisia on pornon kuluttajina vaikeampaa miellyttää kuin miehiä.” “…että naisen seksuaalinen mielihyvä ei merkitse samaa kuin orgasmin saavuttaminen…” (Artikkeli itsessään oli rajattu koskemaan heteropornoa ja siten heteroseksuaalisuutta.)

Vaikka tutkija haluaa kirjoittaa kriittisesti, hänen on vaikeaa päästä eroon sitkeistä käsityksistä. Ensinnä siitä, että naisten seksuaalisuus olisi jotenkin oleellisesti monimutkaisempaa ja vaikeampaa ymmärtää kuin miesten. Toisekseen siitä, että naiset saavat tyydytyksensä muuten kuin orgasmin kautta. Toki nämä väitteet voivat olla perusteltuja, mutta pitääkö ne ottaa annettuna? Eli esittää problematisoimatta. Kun nuo käsitykset kuitenkin liittyvät sukupuolistereotypioihin ja heteronormatiiviseen ajatteluun.

Olen myös miettinyt sitä, miten joillain queer tieteellisenä käsitteenä tuntuu samaistuvan jakoon hetero-lesbo-homo. Vaikka nimenomaan käsitteen queer pitäisi postmodernina asettua tuon jaottelun ulkopuolelle ja pitää sisällään hyvin monimuotoista normista poikkeamista. Kyse lienee enemmän tutkijan liiankin hyvin sisäistämästä hetero-oletuksesta. Vastapuolena hetero-oletukselle on lesbo/homo -oletus. Eli ihminen on joko tai. Vaikka nimenomaan queer-käsitettä hyödyntävän tutkijan pitäisi olla hyvin tietoinen seksuaalisuuden monimuotoisuudesta.