In Somnis Veritas

Tekstiilit – seksiä ja alastomuutta

Katsoimme Jussin kanssa muutama päivä sitten telkkarista elokuvan Tekstiilit. Olin jo pidempään halunnut nähdä sen, mutta unohtanut tähän asti. Se on ranskalainen elokuva kahden lapsen heteroydinperheestä, joka näkemättä ostaa mökin – nudistisaarelta. Lähtöasetelmaltaan hyvin lupaava siis.

Loppujen lopuksi Tekstiileistä (tekstiili = vaatteita käyttävä ihminen vastakohtana nudistille) jäi huono fiilis, vaikka se sinänsä oli ihan hauska. Saarella lomaansa vietti kahdenlaista nudistiporukkaa. Toisaalta oli vapaata seksiä harrastavia ekshibitionisteja ja voyeristeja. Toisaalta ilmeisesti perinteisiä nudisteja, jotka elokuvan dialogissa kuvattiin fanaatikkoina. Vapaata seksiä kannattava ekshibitionistinen naapurinrouva oli ydinperheen äidin kanssa samaa mieltä siitä, että on kammottavaa katsella rumia, lihavia ja vanhoja vartaloita alasti. Noiden kahden naisen ympärille elokuvan juoni lopulta kiertyi.

Vapaan seksin – myös ryhmä – ja kaikenlaisten “perversioiden” kuvaaminen mahdollisena elämäntapana oli elokuvassa hyvää. Mutta olen aina ollut siinä käsityksessä, että nudistit korostavat, ettei heidän elämäntapansa liity millään tavoin seksiin. Tuntui oudolta, miten elokuvassa tosiaan “rumat, lihavat ja vanhat” perinteiset nudistit kuvattiin ikävinä fanaatikkoina. Sen sijaan “nuoret, kauniit ja hoikat” vapaata seksiä harrastavat ja nudismin eroottista puolta korostavat olivat “hyviksiä”. Toisaalta elokuvan sanoma lopussa tuntui olevan: kohtuus kaikessa. Opetuksen sai sekä naapurinrouva että ydinperheen äiti. Naapurinrouva halusikin lapsia miehensä kanssa ja enemmän perinteistä perhe-elämää. Ydinperheen äiti taas löysi seksin ilot uudestaan miehensä kanssa molempien avauduttua toteuttamaan fantasioitaan.

Teininudistit ja nudismin julkinen kuva

SubTV:n näyttämä Teini-ikäisen nudistin päiväkirja -dokumentti oli pornon tapaan piilotettu puolenyön jälkeiseen ohjelmistoon. Dokumentin katsottuaan ohjelmapaikkaa tuli ajatelleeksi kunnolla. Nudistidokumentteja kun tehdään ja myydään myös muunlaisin kuin viattomin motiivein. Erityisesti dokumentin nuorta tekijää häiritsi nudistilapsista tehdyt filmit. Käsitetäänkö alastomien teinien esiintyminen kaikin puolin asiallisessa ja pohdiskelevassa dokumentissa pornoksi? Jos, niin mitä se kertoo TV-päättäjistä ja ylipäänsä meistä “tekstiileistä”?

Kyseisen dokumentin sävy vastasi hyvin sitä, mitä olen nudismista käsittänyt aiemmin. Tekijänä oli nudistiyhteisössä kasvanut nuori nainen, joka teini-iän myötä rupesi häpeämään vartaloaan ja rupesi käyttämään vaatteita. Hän asuu edelleen vanhempiensa luona aidatussa ja hyvin vartioidussa nudistiyhteisössä, eikä ole kohdannut hyljeksintää siksi, että käyttää vaatteita.

Kaikki dokumentissa haastatellut korostivat, ettei nudismilla ole mitään tekemistä seksuaalisuuden tai eroottisuuden kanssa. Alastomuus on elämäntapa, ja tapa kyetä hyväksymään oma vartalonsa. Vaikka niin ei dokumentin tekijän kohdalla ollutkaan käynyt – kukaan ei taida olla kasvuolosuhteistaan riippumatta immuuni yhteiskunnan vaikutuksille, mikä sinänsä on hyvin surullista. Toisaalta toinen nuori nainen, joka aiemmin oli käyttänyt vaatteita ja ollut kai käytännössä syömishäiriön rajalla, oli oppinut nudismin myötä hyväksymään itsensä. Mustalle muslimipojalle nudismi oli vaikea paikka, koska hänen vanhempansa ovat uskovaisia, eikä islam hyväksy nudismia (joskus tuntuu, että mistä tahansa uskonnosta on vain haittaa ihmisten elämässä, mutta kyse on tietenkin tulkinnoista ja siitä, miten herkkiä ollaan tuomitsemaan jotakin). Toisaalta hän epäröi nudistirannalla, koska lähes kaikki nudistit ovat valkoisia. Toisen mustan miehen näkeminen rohkaisi.

Valitettavasti nauhoitus katkesi juuri ennen loppua, koska ilmeisesti TV-yhtiöille on nauhoittavien digiboksien aikaan mahdotonta saada ohjelmien todelliset ajat ja elektronisen ohjelmaoppaan tiedot samoiksi (ei todellakaan ollut ensimmäinen kerta). Siksi en osaa sanoa, mitä lopussa olisi ollut. Joka tapauksessa teininudistidokumentista ja Tekstiileistä jäi ristiriitainen kuva. Elokuva on tietysti aina fiktiota, mutta ranskalaisena siinä olisi voinut odottaa olevan tiukemmin kriittinen tms. ote. Yhteiskunnan vallitsevia normeja kohtaan siis, alastomuuden seksuaalisuus/eroottisuus on toki yksi näistä normeista, kuten kaikenlaiset ulkonäkönormitkin. Normatiivista seksuaalisuutta elokuva kritisoi jonkin verran, mutta lopulta sekin anti jäi vähäiseksi (= kohtuus kaikessa).

Omia kokemuksia ja tuntemuksia

Muistelin omaa teini-ikääni ja miten silloin tutustuin jossain määrin julkiseen alastomuuteen. Luonnonsuojelupiireissä yhteissauna ja uinti alasti oli normaalia, luonnollista. Toisaalta alastonuinti naisten ja tyttöjen kesken oli normaalia ja luonnollista myös Valamon luostarissa, vaikka luulisi sen munkkiluostarissa olevan kauhea synti (kun kerran hiuksetkin oli aina pidettävä kiinni ja pää peitettynä, hame oli pakollinen, muttei saanut paljastaa polvia). Sauna uimapaikkoineen oli kuitenkin syrjässä ja piilossa, lähimpään naapuriinkin jotain 7km. Huomionarvoista oli myös, ettei luostarissa paheksuttu millään tavoin vauvan julkista imettämistä, vaikka naisen rinta näkyi (henkilökunta vertasi tilannetta Mariaan ja Jeesus-lapseen).

En muista tarkasti, mutta ilmeisesti äidinäitini oli se, joka kertoi miten saunassa pitää käyttäytyä. Olla hiljaa ja siivosti, muuten saunatonttu suuttuu. Äidinäiti kuulemma uskoi ainakin jossain määrin tonttuihin ja sellaiseen. Kaupunkilaislapsenkin oli helppo uskoa, että 50-luvun hämärässä puusaunassa asuisi tonttu. Kaivossa asui näkki, siksi sinne eivät lapset saaneet kurkistella. Vanhasta kaivosta sekin oli helppo uskoa. Sähköpeikko ei tuntunut samalla tavalla mystiseltä uudehkon rivitalon miljöössä, siksi halusinkin kerran kokeilla, onko se kotona. Olihan se, enkä sen jälkeen koskaan enää tunkenut mitään pistorasioihin.

En ole koskaan oppinut, että saunomiseen liittyisi jotain eroottista, hävettävää tai outoa. Sauna ei ole seksualisoitu paikka. Vanhassa puusaunassa oli aina jotain mystistä, jännittävää. Sähkösaunassa vastaavaa tunnetta ei ole, mutta silti siellä aina enemmänkin rentoutuu omien ajatustensa kanssa. Teini-iässä en tosin olisi mistään hinnasta saunonut enää yhdessä koko perheen kanssa kuten lapsena. Ensimmäinen julkinen riisuutuminen sekaporukassa tuntui oudolta 17-vuotiaana, mutta en olisi kehdannut sanoa, etten tee sitä, koska kaikki muut olivat hyvin sinut asian kanssa.

Minulle puolijulkinen alastomuus on aina liittynyt saunomiseen ja uimiseen. Saunoessa se on luonnollista, uidessa tuntuu hyvältä. En enää halua kokouimapukua, joten hankin sporttiset bikinit. Mieluiten uisin aina alasti, koska nautin veden tunteesta ympärilläni. Se ei ole seksuaalista nautintoa, vaan enemmän henkistä. Tai ehkä pohjimmiltaan kyse on kosketuksen tunteesta iholla. Siihen liittyy myös tuntemani veto uuspakanuuteen (olin joskus n. 17-22v. ikäisenä jonkinlainen uuspakana, mutta sittemmin totesin, etten ole kai koskaan oikeasti uskonut jumaluuksiin – mutta kaikki kokemukset ovat aina läsnä jossain mielen pohjalla, osana minuutta), tunne yhteydestä luonnon kanssa.

Teininä tuo puolijulkinen alastomuus opetti oman kehon hyväksymistä sellaisenaan. Enää sillä ei ole vastaavaa vaikutusta, koska olen jo oppinut hyväksymään itseni. Vaikka kaiketi puolijulkinen alastomuus silloin tällöin auttaa vahvistamaan kokemusta, pitämään asian mielessä. Olen ollut pidempään kiinnostunut nudismista ja nudistirannoista. Rannoista lähinnä siksi, että siellä pääsisi luvallisesti uimaan alasti. Tosin tuntuu, että nudistirantaa ei koskaan perusteta hyvään uimapaikkaan. En koe olevani nudisti, koska en tunne tarvetta olla alasti elämässäni noin ylipäänsä. Siihen ei liity mitään asenteellisia kysymyksiä, vaan käytännöllisyyden näkökulma. Inhottaisi istua alasti sohvilla ja tuoleilla, ainakaan ilman mitään alustaa. Alustan kanssa siinä ei ole ongelmaa. Ilman vaatteita tulee myös helposti kylmä. Rintsikat ovat tällä kuppikoolla ehdottomasti mukavuustekijä. Vaatteet kotioloissa ehkäisevät raapimista, mikä on atoopikolle ainakin näin talviaikaan iso asia. Kesällä hyttyset syövät ja aurinko polttaa. Seksi ulkona kesällä luonnon keskellä on myös hyvin ylimainostettua hyttysten takia (ja minne kaikkialle ne pääsevät pistämään kun vaatteet vähenee). Kokeiltu on, toista kertaa en tee. Nukkuminen alasti on kuitenkin hyvin vapauttavaa ja mukavaa.