Kauneusnormi
Minna Canthia oli siteerattu Hesarissa:
“konstiteltu kauneuden käsitys valmistaa parhaiten orjalle orjan sielun”
Kun kauneus on normi, josta eivät edes opettajat saa poiketa työssään joutumatta kiusatuiksi, sitä pyritään toteuttamaan kaikin mahdollisin keinoin. Muistaakseni kirjasta Kauneuden harha luin aikoinaan ajatuksen, että patriarkaatti (yhteiskuntaa johtavat miehet) pyrkii pitämään naiset nälässä (jatkuvalla laihdutuskuurilla), koska nälkäisen aivot eivät saa riittävästi ravintoa toimiakseen täysillä. Siten naiset eivät pysty ajattelemaan ja kyseenalaistamaan. Väitteen retoriikka on radikaalin kärjistävää, mutta ajatus on sinänsä osuva.
Samalla tapaa koko kauneuden normia voi pitää alistavana ja elämää rajoittavana. Kauneus eli ulkonäkö määrittää ihmistä todella paljon. Sen eteen olisi nähtävä vaivaa, joka vie aikaa ja rahaa. Kenellä ei niihin riitä resursseja, jää monesta ulkopuolelle. Puhumattakaan siitä, jos “kauneutta” ei luonnostaan ole tai sen on menettänyt.
Länsimainen nainen ei ole yhtään vapaampi kuin burkhaan pakotettu afganistanilainen. Länsimaisella naisella on oikeus pukeutua pelkkiin bikineihin yleisellä uimarannalla, mutta monella vapauden hyödyntämisen estää häpeä omasta ulkonäöstä ja pelko ihmisten kommenteista ja paheksuvista katseista tai naurusta. Ja mitä muuta häpeä estääkään tekemästä? Lisäksi kauneus ja seksikkyys ovat pakkokaapu, johon suostumattomat kohtaavat syrjintää. Ketään ei tapeta tai vangita rumuuden tai epäseksikkyyden takia, mutta sosiaalinen ja esim. työelämässä tapahtuva syrjintä ovat todellisuutta.
Lopuksi ajattelemisen aihetta erinomaisesta katkelmasta, joka sisältyy Helena Kaartisen taannoisessa Hesarissa julkaistuun mielipidekirjoitukseen, koskien kauneusleikkauksia:
“Monet ovat sitä mieltä, että on jokaisen oma asia, leikkuuttaako itseään vai ei. Näinä yltiöyksilöllisyyden aikoina olen alkanut kavahtaa lauseita, jotka alkavat: “On jokaisen oma asia…” Harva asia nimittäin oikeasti on, koska kaikki ihmisen toiminta luo ja vahvistaa tai vastaavasti murentaa normeja. Jos ulkonäön tärkeys niellään miettimättä, päädytään lopulta pinnalliseen ja surulliseen maailmaan.”
