Runopäiväkirja, osa 4
Onko ihminen kokonainen ilman unelmia?
Niitäkin unelmia, joista on parempi luopua
koska todellisuus on tärkeämpi, elämä elettävänä
ja kuvitelmat ovat erikseen.
Mutta aina se on osa itseä,
mitä on joskus haaveillut, kuvitellut, ajatellut, ollut.
Mikä kaikki on tärkeää?
Tukahdutanko puoliani edistääkseni jotain?
Kuvitelma oli aina viallinen, fantasiaa, todellisuus ei ollut samanlaista
kuin halusin ajatella, ja haluaisin. Muistin haluni,
vaan voinko koskaan saada kaikkea?
Minussa elää kolme arkkityyppiä. Olen kaikkea sitä
eikä jokaista halua pysty ruokkimaan samalla kertaa.
