Pitkäaikaissairauksista
Jäin tänään pois Turun seminaarista, koska astmalääkärille on vaikea saada aikoja ja tänään hänellä sattui olemaan vapaana. Jouduin syksyllä perumaan lääkäriajan pariin kertaan muistaakseni, koska olin sairaana. Lääkettä oli välttämätöntä saada lisää, koska se on lähes lopussa.
Ilmeisesti viimeisimmän keuhkoputkeen menneen flunssan ansiosta puhallusarvot olivat reilusti huonommat kuin viimeksi. Nyt tuli määräys viikon tehokuuriin lääkitystä. Lääkäri arveli myös, että tulen hengitelleeksi talli-ilmaa enemmän kuin ajattelenkaan, vaikka pääosin olen tallilla ulkona. Liikuntaa pitäisi lisätä, siis muuta kuin ratsastusta. Olen siitä samaa mieltä. Sanoin hänelle käyneeni sauvakävelemässä ja jumpanneeni kotona, mutta että talvella ovat kumpikin jääneet lähinnä tressin takia.
Kerroin myös uniongelmistani, eli nukahtamisvaikeuksista ja siitä, miten esim. viime yönä heräsin joskus aamuyöstä ja silloin oli vaikeaa nukahtaa uudelleen. Sanoin, että aikoinaan psykiatri on tarjonnut unilääkkeille vaihtoehdoksi väsyttävää masennuslääkettä. Kyseinen lääke ei olisi edes kallis – en nyt muista sen nimeä, mutta olen lukenut siitä paljon vertaistuki.netistä. Haittapuolena sivuvaikutukset, mm. lihominen. Olen ajatellut pärjääväni ilmankin, mutta totta puhuen univaikeudet saisivat nyt lakata. Arki voisi muutenkin sujua paremmin. Vuosien aikana olen mennyt selkeästi parempaan suuntaan, joten ehkä syiden sijaan (minulla on jo aika kattava käsitys tilanteestani) olisi nyt aika hoitaa oireita ja antaa normaalin (mitä se sitten onkin) arkielämän hoitaa loput.
Ratsastus ja hevosten kanssa oleminen on terapeuttista ja rentouttavaa. Sekin, kun talikoi pökäleitä kottikärryyn. Toimintaterapiaksi tuota kai kutsutaan. Tai sitten vain ulkoiluksi ja mielekkääksi tekemiseksi. Eläinpuoli on aina osa minua, ja hevostelu enemmän kuin harrastus. Elämässä on paljon sellaista, mistä olen valmis luopumaan saadakseni ratsastaa. Tärkeämpiäkin asioita on, mutta silti. Olen jo luopunut monesta pienestä asiasta taloudellisista syistä, eikä se ole kirpaissut oikeastaan juuri ollenkaan.
Astma on sairaus, joka sopisi neuroottisen siistille ja itsestään hyvin huolta pitävälle henkilölle, joka ei ole eläinihmisiä. Eläimen omistaminen on monesti eri asia – kenellä tahansa voi olla lemmikki, mutta kaikki eivät suinkaan ole eläinihmisiä. Astma ei sovellu siisteyteen ja itseensä rennosti suhtautuvalle pitkäaikaisesti masentuneelle eläinihmiselle. Välillä olen jättänyt lääkitsemättä itseäni, koska en ole halunnut hyväksyä sairautta enkä elää sen mukaan. En tiedä miten pystyn ylipäänsä koskaan lääkitsemään itseäni säännöllisesti siten kuin pitäisi. Niitä väsyttäviä masennuslääkkeitä sentään otettaisiin iltaisin, mikä tekee tilanteesta helpomman jos siihen lähden.
